Tervetuloa Hankmoon!
Hankmo sijaitsee Mustasaaressa Vaasan lähellä.
Toivottavasti voit hyödyntää ruotsinkielistä sivostoa, koska sen kattavuus on huomattavasti laajempi.
Tapahtumat
Hankmon ladut
Hankmo IF hoitaa noin 30 km latuja talkoilla. Katso latutilanne Facebookilta tai hankmoif.idrott.fi!
Hankmon kuntoportaat
Hankmon kuntoportaat on rakennettu syksynä 2022. Kuntoportaiden alapäästä (Västerhankmontie 258) alkaa pururata ja ylhäällä on grillipaikka, lasten kiipeilyteline ja hiekkalaatikko.
Grillata voi myös Slätkärrin grillipaikalla, joka löytyy kilometrin päässä.
Hankmo-äes
Johannes Sand (1878–1966), viljelijäseppä Västerhankmosta, kehitti Uusikaarlepyyn Markbystä peräisin olevan äkeen pohjalta propellerimuotoisen lapiorullaäkeen, jonka kiertyvät piikit olivat varustettu säätövivulla säädettävällä akselikulmalla. Tämä säädettävyys oli ratkaiseva keksinnön menestykselle, ja Sand sai sille patentin vuonna 1910. Sand ryhtyi yhteistyöhön lankonsa Anders-Johan Forsbergin (1874–1960) kanssa ja alkoi valmistaa myytäväksi hevosvetoisia äkeitä tässä pajassa. Osa työvaiheista ulkoistettiin muille sepille, kuten Wahteralle Sepänkylässä ja Taipalelle Tuovilassa. Äes otettiin heti käyttöön ja siitä tuli suosittu. Äes tuli tunnetuksi nimellä Hankmo.
”Hankmo” tuli käsite, kun lähdettiin pellolle pyöriväteräisen äkeen kanssa, sanottiin mentävän ”hankmoomaan”, vaikka kyseessä olisi ollut muu kuin varsinainen Hankmoäes.
Jo vuonna 1911 Sand ja Forsberg myivät valmistusoikeudet Pietarsaaren Mekaaniselle Verstaalle, jossa äkeitä valmistettiin sen jälkeen kymmeniä tuhansia kappaleita ja myytiin ympäri Suomea ja myös ulkomaille. Vain Suomen itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä myytiin yhteensä 300 000 hevosvetoista Hankmoäestä ympäri maailmaa. Vuonna 1937 Pietarsaaren Mekaaninen Verkstads liitettiin Wärtsilä-konserniin, ja kehitys sekä tuotanto jatkuivat. Myös äkeet kasvoivat, 1970-luvun lopulla Wärtsilä Hankmo 252 vaati jo 194 hevosvoimaa.
Keksijät eivät kuitenkaan lopettaneet toimintaa Västerhankmon pajassa heti, vaan vähensivät sitä asteittain. Kun Västerhankmon isojako saatiin päätökseen, Sandin tila sijoitettiin kylän eteläpäähän. Muutto alkoi vuonna 1912 ja saatiin päätökseen vuoteen 1916 mennessä. Kråksundin paja perustettiin tämän muuton jälkeen, mutta siellä ei valmistettu äkeitä, vaan tehtiin vain korjauksia ja takomistöitä talon tarpeisiin.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sand, Forsberg ja Isak Wahlstedt nuorempi (1883–1968) aloittivat yhdessä äkeiden valmistuksen uudelleen. Koska Hankmo-nimen valmistusoikeudet oli jo myyty, uusi malli sai nimekseen Luckeräes, ja sitä valmistettiin Västerhankmossa aina vuoteen 1925 saakka.
Autodigger
Ojankaivukone Autodiggerin suunnitteli Isak Wahlstedt nuorempi (1883–1968). Wahlstedt opiskeli Vaasan teollisuuskoulussa vuosina 1904–1906, muutti Yhdysvaltoihin ja työskenteli Chicago Flexible Shaft Co.-yhtiössä ensin tehdastyöntekijänä ja myöhemmin piirustuskonttorissa. Palattuaan Amerikasta hän ryhtyi vuonna 1912 suunnittelemaan ojankaivukonetta. Kone oli aikansa edistyksellinen, sillä se oli itseliikkuva ja levitti kaivetun maan automaattisesti ojan molemmille puolille.
Wahlstedt sai koneelleen patentin 25. syyskuuta 1913. Samana vuonna hän perusti pajan Västerhankmoon ja suunnitteli koneesta parannetun version. Tämä malli sai nimekseen Autodigger. Konetta käytti 16 hevosvoiman petroolimoottori, joka oli sijoitettu etupyörien yläpuolelle ja valmistettu tätä tarkoitusta varten Wickströmin moottoritehtaalla Vaasassa. Wahlstedt sai uudelle versiolle patentin Saksassa vuonna 1913 ja Ruotsissa vuonna 1915. Ojankaivukone oli kuitenkin niin kallis (6 000 markkaa), että sen hankkiminen oli mahdollista vain yhteisöille, minkä vuoksi siitä ei tullut kaupallista menestystä.
Västerhankmon kotiseututalolla oleva kone on kolmas valmistettu Autodigger. Se toimi hyvin kivettömällä maalla, mutta seudullemme tyypillisessä kivisessä maastossa ilmeni ongelmia. Kivet juuttuivat lapioiden ja sivuille maata heittävien siipien väliin, minkä seurauksena valuraudasta valmistetut siipien varret katkesivat. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että koneessa oli turvalaite, jonka oli tarkoitus irrottaa voimansiirto automaattisesti koneen osuessa kovaan esteeseen.
Vuonna 1915 Wahlstedt muutti Pietariin työskennelläkseen L.M. Ericssonin ja Nobelin tehtailla. Siellä hän avioitui vuonna 1916 Hilma Dahlmanin (1890–1981) kanssa. Venäjän vallankumouksen puhjettua vuonna 1917 pariskunta joutui pakenemaan kiireesti. Kertoman mukaan heidän oli paettava kahlaamalla rajajoki Siestarjoen yli. Kaikki heidän omaisuutensa jäi taakse, ja Suomeen palattuaan heidän oli aloitettava elämänsä alusta.
Wahlstedtin äiti oli Anders-Johan Forsbergin (1874–1960) sisar. Forsberg kehitti yhdessä Johannes Sandin (1878–1966) kanssa kuuluisan Hankmoäkeen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Wahlstedt aloitti Forsbergin ja Sandin kanssa yhteistyön uuden, rakenteeltaan Hankmoäkeen kaltaisen äkeen valmistamiseksi. Koska Hankmoäkeen valmistusoikeudet oli jo vuonna 1911 myyty Pietarsaaren Konepajalle, uusi malli sai nimekseen Lucker-äes. Yhteistyö päättyi vuonna 1925, kun Wahlstedt siirsi suurempiin tiloihin Sepänkylään. Myöhemmin Wahlstedtin poika Wilmer Wahlstedt (1919–2021) johti Wärtsilän ensimmäisen oman dieselmoottorin kehitystyötä. Yrityksen sisällä moottoria alettiin kutsua nimellä Hankmo-diesel, kunnianosoituksena perheen juurille Västerhankmossa.
Vastaava julkaisija ja © Västerhankmon ja Österhankmon kylien yhteisten alueiden osakaskunnat